Karjalaizen literatuuran festivuali Priäžäs

 

Zoya Saveljeva Nina Barmina

Vie mennyt keviän myö piätimmö: piemmö Priäžäs literatuuru-festivualin. Sen tarkoituksennu on korostua karjalankielizen kaunokirjallisuuden čomuttu da pädevytty. Emmo hätkei duumainnuh, mittuman nimen sil panemmo, kerras tuldih mieleh A. Volkovan sanat «Malittu»-runos: «Sanua parastu ryndähäs kannan».

Karjalaizil on hyviä, n`erokastu runoilijua da kirjuttajua, dai Priäžän rajonas heidy on vägi joukko. Ga äijätgo tietäh heis? Äijätgo lugietah karjalankielisty literatuurua? Iče karjalaizet, opastujat urokoil, karjalan kielen maltajat.Festivualin aigah vie kerran mustutimmo Priäžän rajonankirjuttajien nimet: A. Volkov, Z. Saveljeva— Essoilaspäi, P. Sem`onov — Rodinjärvespäi, P. Lukin — Honganualpäi, A. Saveljev — Priäžäspäi, O. Mišina — Padroilaspäi, L. Olešova — Panninsellälpäi, M. L´ovkina — Vieljärvespäi, A. Jeremejev— Kukkoilaspäi, O. Ogneva; N. Sinitskaja, A. Medvedev — Jyrgiläspäi,N. Antonova — Ruokoskespäi. Onhäi kirjuttajua meijän rajonas! Ongo runoniekkua, prouzukirjuttajua,lehtis ruadajua, Karjalan ruadivos da televiidennies ruadajua.

Essoilas pietyn toizen runofestivualin piäpaginannu oli «Soudajat venehes». Tiettäväine, ei se kirjuttajien veneh kunne kulle ilmai soudajua. Täl kerdua runoveneh tuli Priäžäh. Tatjana Seppänen, Priäžän kanzallizenrajonan piällikön sijahine, andoi tämän simvolan literatuurufestivualin vedäjien käzih. Peränpidäjänny, kudual runomela lujah pyzyy käzis, on yksi tunnetuimmis Karjalan kirjuttajis Aleksandr Volkov. Tovelline Karjalan muan suvaiččii da puolustai,oman Siämärven rannan akkiloiččii; A. Volkov on suannuh korgiet valdivollizet palkinnot: enzimäine Karjalan tazavallan Rahvahan kirjuttai, vuvven 2013 paras ristikanzu, kul`tuuran arvostettu ristikanzu, Priäžän kanzallizen rajonan kunnivoittu ristikanzu da äijän muudu. Hänen ižänmuan suvaičus nägyy joga runozes: net on omistettu Siämärven mual, korgieloil mečil, sinizil järvil, tuatan koil. Muga festivualin gost`u, Alavoizen školan opastai, karjalan kielel kirjuttai V. Libertsova sanoi, buiteku omas kois käveli runoloin lugijes.

Runot ollah moizet heliet, ga syväin käsköy pajattua. Sendäh monet runot on pandu pajoloikse. «Siämärven valssi», «Muaman piirai», «Sen`aine» — niidy pajatetah äijät pajojoukot. Festivualin aigah kuundelimmo čomii pajoloi.

Ilmaigo enimät runoniekat sanotah iččiedäh pajonkirjuttajikse. Aleksandr Saveljev kuuluu täh joukkoh. Istin priäžäläine mies, häi ijän kaiken ruadoi omal mual. Armas Karjal, meijän mečät, järvet, jovet,salmet, niemet, mägyričät oldih dai ollah A. Saveljevan syväimes. Vuvvennu1988 A. Saveljev pani alguh Priäžäs «Karjalaizien kul`tuuran»-liiton. Sih kuului 27 hengie, Saveljevan sijahizet oldih L. Jaršina da S. Merkojeva. Vyvvennu 1992 oli enzimäine karjalaizien kerähmö Anukses, sie A. Saveljev pajatti oman pajon «Tuulou tuuli» yhtes S. Merkojevanke. Täs aijas zavodiihes pajokirjuttajan tärgei ruado — uuzien pajoloin luadimine, «Meijän pajo» — pajojoukon johtamine. Vuvven peräs tämä pajojoukko pajatti 15-minuuttahizen programman Saveljevan pajoloi. Hyväl pajol on pitky elaigu. Nygöi kaikin tietäh nengomat čomat pajot, gu «Aino tytär», «Karjalan heimo», «Čoma neičoi», «Heboizel ad`voizeh». A meijän Priäžän rajonan gimnu on tuttu joga kohtas muailmua. «Vai Karjalan mua on kaikkii paras» kuuluu Tveris, Suomes, Ruočis, Anglies.

Mugai muut pajoloin kirjuttajat tietäh: pajo eläy, kuni rahvas sidä pajattau. Anna Kolmik, Maria L`ovkina, Zoja Saveljeva omat pajot annettih pajojoukkoloile da net eletäh pruazniekois.

On meijän rajonas prouzan kirjuttajuagi. Olga Mišina kirjuttau runoloi da kerdomuksii lapsile.  P`otr Sem`onov jo penziel lähtiettyy zavodi kirjuttua kerdomuksii. Nygöi kaikin tunnetah romuanan «Puhtasjärven Maša», kerdomuskniigazen «Ruadajat». A kiändäjänny olles, häi tartui moizih suurih tevoksih, gu Puškinan «Kapitanan tytär» da Lev Tolstoin «Lapsile».

Mi hyvä mieli on, gu kirjuttajien keskes löydyy nuorii kielen suvaiččijoi. Hyö ei sanota iččiedäh kirjuttajikse, no joudaval aijal kirjutetah omal livvin kielel runozii, kiännetäh tevoksii toizis kielis. Olga Ogneva, Natalja Sinitskaja, Natalja Antonova pietäh huoldu: «Vai löydys enämbi lugijua, opastakkua lapsii da bunukkoi omah kieleh». Se on tozi: vai lapsin vuoh rubieu elämäh meijän kieli, se rubieu kuulumah Karjalan mual.

Lämmin, sydämelline ilmupiiri oli täl festivualil. Rahvas saneltih omii mielii, tuskii da zobottoi. «Vai täydys karjalaizil mieldy nimih ei vaihtua omua kieldy», — sanoi yhtes runoizes Zinaida Dubinina. Meile pidäy jättiä eloh oma helei, čoma, armas kieli.

Tämä festivuali oli ihan gu silmykaivoine, kudamas kaikin, ken tuldih, suadih karjalan kieldy, gu vetty kaivospäi. Nygöi pidiä kaikil, joga kyläh jagua nämmä vezipizarat, anna pyzyy hengis karjalaine kieli.

Festivualin hantuzis piimmö piirustajien kilvan, kudai sai nimen: «Minä kuvuan karjalankielizii kniigoi». Ylen čomii piirustuksii saimmo lapsis, oli vaigei vallita parahii kuvii. Voittajikse tildih Priäžän da Essoilan školien lapset: Jakovleva Uljana, Mahnačov Ivan; Novojavčeva Galina.

Kogonaizen tukun, suuren al`boman kuvua työttih kilbah Essoilan päivykoin kazvatit. Suuret passibot heile, gu hyö tietäh da lugietah karjalankielisty lit´eratuurua, passibo täs tärgies ruavos lapsien kazvattajale Irina Amosovale.

Soudakkah edehpäi runoveneh, myödästy tuuldu. Anna uuzii kikjuttajii tulou Teijän joukkoh.

Nina Barmina

Фотогалерея: